Oh my Smurf ! Bangkok / Ho Chi Minh City, day 5-6

Saavuimme eilen tänne KUUMAAN ja HIKISEEN Ho Chi Minh Cityyn Vietnamiin. Bangkokissa oli tähän verrattuna viileää.. Perjantain aloitimme vaeltamalla rinkat selässä kohti skytrain asemaa, josta jatkoimme airportlinkillä kohti Suvarnabhumin lentokenttää. Matka kesti n. tunnin ja selvisimme siitä ongelmitta, liput maksoivat n. 1,7e per naama. Suhteellisen halpaa lystiä, junatkin olivat ilmastoidut. Lento oli lyhyt ja mukava, tosin emme ehtineet katsoa Smurffit-elokuvaa loppuun asti. Höh.. Vietnamin rajamuodollisuudet jännittivät meitä hieman etukäteen, mutta kun vastassa oli ystävällinen ja hymyilevä nuori mies, joka heitti läppää (tulkittavissa myös iskurepliikkinä) olomme rentoutui huomattavasti. Selvisimme ehjinä perille, joten IN YOUR FACE PERJANTAI 13. !

                               Katalla tuli ikävä töihin... Noot!


Saimme realistisen ensikosketuksen HCMC:n säähän, kun astuimme lentokentän liukuovista ulos. Kuin lehmän henkäys tai huonosti lämmitetty höyrysauna, asteita reilu kolmekymmentä ja kosteusprosentti n. 70. Tapasimme myös ystävällisen taksihuijarin heti ensimmäiseksi, mutta emme tulleet huijatuksi. HÄÄHÄÄ. Päästyämme keskustaan, etsiskelimme sopivaa hostellia, jossa olisi myös tilaa, varmaan tunnin ja hikoilimme ainakin 20 litraa. Päädyimme juuri remontoituun Thanh Hà "hotelliin", jossa ystävällinen vietnamilaistäti oli meitä vastassa. Uusi paikka jännitti, eikä oikein tiedetty mihin luottaa, hotellissa ei ollut mitään mihin lukita arvotavaroita. Huone oli ilmastoitu, siellä oli jääkaappi ja oma vessa lämminvesisuihkulla sekä ilmainen w-lan, tämän sai n. 7e per naama. Internetyhteys oli niin hyvä, että Kata pystyi keskustelemaan koiransa kanssa skypen välityksellä. Okei, soitettiin me äiteillekkin.. "Hotelli" tarjosi myös hauskan ensikosketuksen paikallisiin, kun alakerrassamme nukkuvan omistajaperheen lisäksi suoraan ikkunamme takana oli naapurin parveke. 

                             ihan vaan suolatasapainon ylläpitämiseksi

                                     maailman pienin mojito

                                           näin kadun pesu hoidetaan täällä

                                         kuja hotellille


Illan reissuilta palatessamme, soitimme yöpaikkamme ovikelloa päästäksemme sisälle. Tunne lähenteli varhaisia teinivuosiamme, kun hotellin mamma tuli yöpaidassaan avamaan oven ja toivotteli äidillisesti hyviä öitä. Aamulla naapurit sitten herättivät meidät mukavaan turkkipopin rytkeeseen, perheen pienimmällä taisi olla myös jotain hampaankolossaan tai ehkäpä vaipassaan.. Kata tosin heräsi vasta pyykkejä ripustavan yläosattoman naapurinmiehen tuijotukseen.. Onneksi hän ei kuitenkaan ripustelut pyykkejä huoneessamme vain omalla parvekkeellaan ikkunan takana.


Sitten taas pakkailimme tavaramme ja vaihdoimme yöpaikkaa. Tulimme Hostelliin nimeltänsä "Saigon backpackers hotel", sama hinta, samat fasiliteetit, suositumpana, mutta nuhruisempana. Täälläkään ei tunneta minkäänlaisia turvalokeroita, ihmiset näyttävät jättävän kamoja melko luottavaisesti esim. aulaan, mutta me olemme varmuuden vuoksi kantaneet tärkeimmät mukana.

                 tämän avulla pärjää paikassa kuin paikassa, mutta kartat on vähän surkeita 


Keskipäivän vietimme etsien Saigonin juna-asemaa kävellen 35 asteen helteessä. Juna-asemaa ei tiedettävästi löytynyt ja päädyimme buukkaamaan junaliput täältä asuinkadultamme Pham Ngu Laolta pienestä matkatoimistosta. Edestakaiset liput Ho Chi Minh - Nha Trang maksoivat 31e per naama, tosin jouduimme ottamaan menomatkalle hieman kalliimman istuinvaihtoehdon, kun kaikki halvemmat olivat täynnä. Nha Trangin rannat odottavat meitä siis tiistaina.


Vielä muutama juttu yleisesti HCMC:stä:
Jos vain mahdollista, liikenne on täällä vielä sekopäisempää kuin Bangkokissa. Mopoja tulee mistä suunnasta tahansa tuhansia ja taas tuhansia ja yhden mopon päällä voi kulkea kokoperhe vauvasta vaariin. TAI esimerkiksi puu, peili, kolme toimistotuolia, vauva syöttötuolissa ym. kaikkea taivaan ja maan väliltä. Tien ylittämisessä täytyy olla tarkkana ja siihen on oma oiva tyylinsä. Hitaus on valttia, varo autoja. Tunge itsesi pikkuhiljaa sekaan ja mopot väistävät. Tööttäys on ilmoitus "olen tulossa, väistä" ja siihen vastataan tööttäyksellä, aikamoinen orkestra siis. Liikenteen lisäksi kaupungissa on varmasti muutakin nähtävää, mutta tämän ensimmäisen päivän aikana huomiomme on vielä kiinnittynyt niihin miljooniin mopoihin. Huomenna sivistämme toisiamme kulttuurikierroksella kaupungin keskustassa.

                               mopoja... ja lisää mopoja


Pakko vielä jakaa, tämänhetkisen yöpaikkamme ominaisuuksia:
- vaihtuva musiikki läheisestä baarista, tuntuu kun nukkuisit yökerhossa (now playing: Kesha - Tik Tok)
- liikenteen äänet ja mahtipontiset tööttäykset
- seinät toimivat hyvinä näköesteinä, mutta eivät eristä ääntä
- alakerran asukit eivöt ilmeisesti osaa vastata puhelimeensa


Mutta ihan hyvä meininki, eikun korvatulpat korviin ja unta palloon. Vielä naurattaa, mutta kyllä saattaa aamuyöstä itkettää..


Terkuin,
Katsku ja Irppa


Ps. Kuvia tulee huomenna, jos hostellin netti suo.
Pps. Oho, tulipas siitä pitkä. Pahoittelemme tekstin vaikealukuisuutta, yöunet ovat viimeaikoina olleet hieman lyhyitä.