Kirjoitettu 17.1. klo: 17.30
Morjenttes brothers and sisters
Eilen tapahtui kaikkea jännittävää. Päästyämme vihdoin liikkeelle, lähdimme tallustelemaan kohti Independence Palacea. Se oli oikein mukava ja hieno paikka, mutta jäimme paljosta paitsi kun emme ostaneet opasvihkosta, nyt lähinnä kiertelimme ja katselimme, kun emme tienneet tarkasti mitä varten mikäkin huone oli ja mitä niissä oli tapahtunut. Jos oikein haluaisi asiaan perehtyä, kannattaisi ehkä maksaa opastetusta kierroksesta. Se ei liene kovin kallista. Viihdytimme itse itseämme, joten upean sisustuksen katselu oli kuitenkin erittäin jees.
Liikennevalot ovat harvinaista herkkua HCMC:ssä
Sviittimme ruokasali
Palatsikierroksen innoittamana, Kata päätti pitää puheen:
"Kansalaiset, medborgare"
"Nouskaamme vastarintaan!"
Olimmeko sittenkin tulleet paikallisen sateenkaariyhdistyksen toimitiloihin?
Parvekenäkymä
Teos: Puu ja Aurinko
Tekijä: Iiris Kohonen
Hintapyyntö: 50 000e
Kierroksen jälkeen menimme viereiseen ravintolaan. Vähän aikaa mietittiin raaskiiko sitä syödä ollenkaan, kun maukas ja iso nuudelikeitto maksoi kuitenkin 35 000 ja olutkin jopa 10 000…. Euroissahan tämä annos tekee 1,70 per naama. Emme tosin suosittele syömään kyseistä annosta treffeillä, sillä sen syöminen puikoilla ei toisinaan ole kaunista katseltavaa.
Treffiruokaa
Mihin mahtoi kulkea hauvojen tie?
Kylläisinä lähdimme etsimään paikallista postitoimistoa kartan ja paikallisen opastuksen avulla. Siellä asiointi kävikin yllättävän mielenkiintoiseksi. Kirjekuoren lähettäminen vaati seuraavanlaisen operaation: Ensiksi kävelimme yhdelle tiskille, josta meidät ohjattiin toiselle. Sieltä saimme kirjekuoren, johon laitoimme kortin sekä pienen tavaran. Sitten saimme seurata tiukkaa keskustelua postivirkailijoiden välillä siitä, saako tällaista pientä harmitonta tavaraa edes lähettää. Samalla kuitenkin vieressämme eräs paikallinen pariskunta valmisteli kahdeksaatoista tupakkakartonkia lähetettäväksi. Postimammojen päästyä yksimielisyyteen siitä, että kirjeen sisältöineen saa lähettää, saimme kaksi lappua täytettäväksi, joihin piti mm. selvittää lähettäjän sekä vastaanottajan tiedot ja kirjekuoren sisältö. Tämän jälkeen maksoimme kirjekuoren ja jatkoimme seuraavalle tiskille. Sieltä saimme taas uuden lapun, johon kerrottiin edellisten lappujen tiedot. Siinä hetken katseltuamme virkailijoiden sähläilyä, saimme vihdoin maksaa lähetyksen ja laittaa kirjeen matkalle. Hauskaa oli myös se, ettei koko postista näyttänyt löytyvän yhtään postimerkkiä.
Postiasioinnin huumaa
Ihan vaan taas sen suolatasapainon ylläpitämiseksi
Olimmeko sittenkin eksyneet johonkin Euroopan pääkaupungeista?
People Committee House
Tätä ei ehkä kannata juoda heti aamusta
Katukeittiö
Illalla ajattelimme pistäytyä yhdillä, mutta niin siinä taas kävi, että ne ”yhdet” venähti puoli neljään asti. Syynä oli Australialaisseurueen kautta tapaamamme suomalaiset tytöt, jotka ovat samanlaisella reissulla kuin mekin, mutta vain hieman pidempään. Heilläkin oli reissu vasta alussa, mutta koko ilta meni silti kokemuksia, vinkkejä ja oikeastaan kaikkea muutakin jakaessa. Saa nähdä, törmäämmekö vielä jossain päin Aasiaa!
Ei ne vaan osaa tehä oikeen kokosia mojitoja
Tämä aamu alkoikin sitten hieman väsyneissä merkeissä pakkaamisella. Sitten kävimme nopealla aamupalalla, jonka jaoimme vielä mukavan yksin matkustavan Kanadalaispojan kanssa. Täytyy sanoa, että siinä on jo rohkeutta, mutta yksinmatkustamisessa on varmasti myös omat hyvät puolensa. By the way, kannattaa kokeilla mango-avokado smoothieta, TODELLA HYVÄÄ! Eksoottisempi vaihtoehto on appelsiinin ja aloe veran makuyhdistelmä, se ei saanut raadilta yhtä hyviä arvosteluja, mutta ihan raikasta ja varmaan tosi terveellistä.
Kello yhdeltä lähti juna Nha Trangiin, ja täällä istumme vieläkin. Matkakumppaneista ei ole pulaa, sillä neljän hengen loossissamme matkustaa vaihtelevasti 5-7 henkeä meidän lisäksemme. Meininki on silti oikein let’s go, tosin ilmastointi voisi olla asteen tai pari lämpimämmällä, terveisin palelevat Suomen kylmyydestä kotoisin olevat matkustajat (Iiriksellä päällä kaksi paitaa ja kahdet housut). Olemme saaneet myös kaverin, ala-asteikäisen vietnamilaisen pojan, nimeltänsä Nguy, joka puhuu yllättävän hyvää englantia. Varmaan opiskelevat sitä koulussa.
Junan vessa toimii kuin reikä lattiassa, koska se on vain reikä lattiassa.
Saigonin juna-asemalla
Hämmentynyt Iiris, emme vain tiedä miksi
Kun oikeasti on kylmä, myös paita kelpaa housuiksi
Kumipuuviljelmä
Iloinen junamatkustaja
Valtion Rautatiet
Tässä tämä tältä erää, jatkamme matkaa viidakon halki…
Terkuin
Tuijotuksen sekä naurun kohteina olevat valkoiset Irmeli ja Kalle
Kirjoitettu klo: 02.17
Uudesta vietnamilaisesta ystävästämme vielä sen verran, että matkan aikana päädyimme opettamaan tälle innokkaalle kielten oppijalle suomenkielen alkeet lyhyessä oppimäärässä, mitä nyt yhden junamatkan aikana ehtii. Tarkasti lausuttiin sekä tavattiin opitut sanat, ja tämän päälle Nguy kirjoitti vielä kaiken muistiin. Sukulaisilla tulee varmaan olemaan mukava loma, kun saavat kuunnella kun Nguy harjoittelee kaunista suomenkieltä.
Pelkkää peukkua! Voih mun pitää lopettaa tän teidän blogin lukeminen kun surffaan jo muutenkin ihan tarpeeksi lentolippusivuilla ja pohdin parasta mahdollista rinkkaa just mulle just mun reissuille. Siistiä, että tapasitte suomalaisia noin nopsaan, on se kyllä eri kiva tunne maailmalla. Ja hei mä fanitan sitä pientä poikaa, ihanaa että se halusi oppia suomea. :)
VastaaPoista-Raini