Tigeri&Anchori KL/Singapore day 18 ja 19

Hellurei ja heleät tunnelmat!

Arvoisat lukijamme, nyt on taas tapahtunut kaikenlaista. Aloitamme keskiviikosta.

Heräsimme aikaisin hostellimme tarjoamalle aamiaiselle (Ensimmäistä kertaa KOKO reissun aikana) toteamaan, että voihan sitä paahtoleipä pussukkaakin kutsua aamiaiseksi.. Onneksi meillä oli oma salainen ruokavarastomme ja lähdimme kohti seikkailuja kuppinuudeleiden täyttämin vatsoin. Katalla tosin tuli nälkä jo  matkustaessamme tapahtumapaikalle, mutta se nyt ei ollut kovin yllättävää. Päivän suunnitelmat olivat siis: ”aamulla kartta ja lonelyplanetti auki ja kohteeksi mielenkiintoisin paikka”. Näin toimimme ja kohteeksemme valikoitui Batu Caves sen uskonnolisen merkityksen vuoksi. Paikan päällä vasta tajusimme, että hindujen ikivanhan luolatemppelin (pyhiinvaelluskohde) lisäksi toinen luolastoista oli säilynyt lähes luonnontilaisena ja sinne tehtiin n.

tunnin mittaisia opastettuja kierroksia. Hinta oli reppureissaajalle hieman tyyris (8,75e 1/3 päivän budjetista), mutta kierros sitäkin mielenkiintoisempi. Päästiin siis käymään 3 eri osassa luolastoa, vain viimeisessä näkyi pilkahdus valoa, mutta muuten oli pimeää ja kuljimme taskulamppujen valaistuksen varassa. Opas puhui hyvää englantia, tietysti pienen aasialaisen aksentit kera, mutta englanninkieliset luola- ja luontosanastomme olivat sen verran ruosteessa, että jotkut yksityiskohdat menivät vähän yli hilseen. Iiriksen keskittymiskyvyn vei myös osaksi taskulamppu, jonka hän rikkoi heti alussa ja korjaili sitten koko matkan. Onneksi kierroksen lopussa se alkoi toimimaan, ei siis tarvinnut maksaa ”sakkoja”…

Ensimmäisessä osassa luolaa, saimme tuntea lepakoiden huudot tärykalvoillamme sekä kakat olkapäillämme. Välillä lepakoiden tuottama puheensorina oli niin kova, ettei oppaan pälpätyksestä tahtonut kuulua mitään. Haju oli myös mielenkiintoinen, kostean ummehtunut ja eläimellinen. Tutustuimme myös paikalliseen luolakoiraan, joka tosin ei meistä välittänyt. Opas kertoi sen syntyneen luolassa ja elelevän siellä, hindujen uhraamien hedelmien sekä torakoiden voimilla. Toisessa osassa tutustuimme hämähäkkilajeihin sekä tippukiviin ja siihen miten luola on silloin aikoinaan syntynyt. Toisen ja kolmannen luolan välisellä pilkkopimeällä käytävällä tuntui hämmentävän kova tuuli, ihaillessamme housujemme lepatusta meni täysin ohi oppaan selitys siitä, miksi ihmeessä siellä tuulee. Hups, urpot vauhdissa jälleen, täytynee käyttää googlea.. Palattuamme kirkkaaseen ulkoilmaan kipaisimme vielä viereiseen hindujen temppeliluolaan. Valitettavasti heikennyt keskittymiskykymme sekä Katan nälän kasvaminen täysin uusille leveysasteille pakotti meidät kiiruhtamaan juna-asemalle ja takaisin kohti keskustaa. Btw, junalla pääsi suoraan luolan suulle. Vaihdoimme junaa kerran ja maksoimme edestakaisista lipuista 5 ringgiä, eli 1,25e. Halpaa eikös ja luoliinkin pääsi ilmaiseksi, lukuun ottamatta opastettua kierrosta syvemmälle luolastoon. Luolien suulta oli myös mukavat näkymät Kuala Lumpurin ylle. Suosittelemme, jos liikutte näillä main.

Junanvaunu naisille, noloa kun turistimiehet ei tajunnu

Kerrankin Iiris tunsi itsensä pieneksi

Puluja muutama vain

Portaiden määrän keskiarvoksi tuli 279 kpl, vähän saattoi puuskututtaa

Kata pysähtyi syömään evästä

Kuala Lumpur

Muutaamat kuvat luolakierrokselta:

Luolan monipuolisen eliöyhteisön antia: hämäkäkki. Batu Cavesta yhteensä löydetty n. 2050  eliölajia ja koko ajan löytyy lisää. Osaa lajeista tavataan vain tässä kyseisessä luolastossa.

Luolatemppelin suulla väsyneitä vaeltelijoita

Kotimatkalla saimme myös nauttia alkavasta ukkoskuurosta. Kastuimme vähän, mutta se ei ollut mitään verrattuna yli puolituntia kestäneen kaatosateen seurauksena muodostuneeseen tulvaan. Hauskaa, että yhtenä hetkenä kaupungin kadut tulvivat mutta muutaman tunnin päästä on taas ihan kuivaa. Saimme myös nauttia lukuisista salamoista sekä kumeista jyrähdyksistä, jotka kaikuivat suurkaupungissa aivan eri tavalla kun koto suomen mökkijärvellä. Kipinöitä saimme sisätiloihinkin kun hostellimme sulakkeet menivät solmuun ukkosesta. Ilta menikin sitten taas mukavasti chinatownin kujilla sekä pakkaillessa kamoja seuraavan päivän Singaporeen matkailua varten.

Pikku kesä sade..

Torstai-aamuna taivalsimme pienen kiireen siivittäminä kohti korttelin päässä oleva Pudurayan bussiasemaa, toteamaan, ettei bussimme vielä hetkeen ole mihinkään lähdössä. Aistimme, että kenelläkään, ei kuskilla kuin ei myöskään kanssamatkustajillamme, ollut kiire minnekään ja otimme itse saman asenteen. Pääsimme lähtemään vain kevyet puolitoista tuntia myöhässä. Matkalla pysähtelimme niin vessatauoille kun syömään ja Malesian rajan tuntumassa Johor Bahrun bussiasemalla, vaihdoimme vielä bussia ja kuskia. Sitten odottelimme uuden kuskimme ystävän linjurin kyytiläisiä saapuvaksi n. tunnin ajan. Meillä ei siis vieläkään ollut kiire mihinkään, mutta täytyy myöntää, että saatoimme huokaista muutaman ylimääräisen kärsimättömän huokauksen. Malesian rajalla kävimme vilauttamassa passeja ja luovuimme samalla viisumistamme. Sitten Singaporen rajalla kannoimme tavaramme skannaukseen (salakuljetimme hieman purukumia) ja näytimme vielä naamamme rajavartijoille. Ihan mukavia ja rentoja kavereita oli siellä taas vastassa.

Yhdeksäksi tunniksi (luvatun viiden tunnin sijaan) venyneen bussimatkan jälkeen pääsimme vihdoin aiemmin varaamaamme hostelliin. Kuala Lumpurissa olimme jo tottuneet jokseenkin nuhruisiin oltaviin, mutta kun astuessamme uuteen huoneeseemme tyynyillämme komeili n. viiden sentin mittainen torakka + sen jäätävät tuntosarvet ja sen muutamat muut ystävät sekä ulosteet ja nurkissa pyörivät pölypallot ja torakkavauvat, päätimme, että emme jää. Lisäksi saimme myrkkypullon, jotta voimme ITSE myrkytellä torakat ja vielä väärän huoneen avaimetkin. Otimme siis kannettavan ja kartan kauniisiin kätösiimme ja etsimme uuden yömajan. Reissu tuli hyyyviiin kalliiksi Singaporen hintatason mukaisesti, joudimme nimittäin maksamaan varaamastamme torakkaluolasta kahden yön (puolet varauksesta) hinnan. Saatoimme hieman ylireagoida, mutta kolmen yön nukkumisesta ei olisi tullut mitään, kun ajatuksissa olisi pyörinyt vain hiuksissa vipeltävät torakat. Muutenkin aika epäsiisti paikka, tosin henkilökunta (omistaja perhe) vaikutti ihan ystävälliseltä. Nyt sitten kirjoittelemme tästä hotellihuoneemme sängyltä. Huone on hieman isompi kun Kuala Lumpurin koppimme ja tietysti meillä on myös oma vessa. Hintaan kuuluu lisäksi uima-allas kattoterassilla sekä aamiainen. Ihan jees, kun miettii, että maksetaan tästä samaa taksaa kun torakkahuoneesta. Onneksi vielä illan suussa löysimme tällaisen hyvän vapaan kolon (Fragrance Hotel - Selegia). Melkoista luksusta reppumatkaajille, siispä aiomme nauttia tästä täysin siemauksin.

Huomisaamuna aiomme nauttia hotellimme tarjoamista virkistäytymismahdollisuuksista ja sitten suuntaamme kohti Singaporen eläintarhaa sekä kaikkea muuta, mitä vain yhden päivän aikana ehtii näkemään. Lauantaina olisi myös tarkoitus etsiä suomen konsulaatti ja äänestää toinen kierros pressan vaaleissa. Haavisto voittoon! (Otaniemessä paras, Jupperissa äänestetty pelkästään Salea, voikohan Kata enää palata kotiin?)

ILO IRTI HOTELLISTA!

Terveisin,

Kommentteja kaipaavat, torakoista toipuvat, hotellista nauttivat reppumatkailijat

P.S. Tämä Singaporen vierailumme tekee ilmeisen suuren loven budjettiimme. Lahjoituksia otetaan vastaan. Ainiin, ja kirjoitimme tämän taas yön pikkutunteina, joten tajunnanvirta on sen mukaista.