Bisse&Basta, Singapore/KL/Langkawi day 20-27

Ensiksikin, syvimmät pahoittelut siitä, että tekstin tulo on hieman venynyt… Sanotaanko näin, että tietokoneella istuminen on viimeaikoina ollut ihan no lets go. Tapahtunut on taas paljon, joten varaudu siihen, että tämän romaanin lukemisessa saattaa hetki vierähtää.

Huhhuh, aloitetaas sitten:

Singapore day 20-22

Torakka episodin jälkeen nukuimme oikein makoisasti pehmeällä, mutta pienellä (165-senttisen jalkamme olivat liian pitkät) pedillä. Olemmehan tottuneet olemaan läheisissä tunnelmissa, mutta yhteinen peitto oli jo hieman liikaa. Kata tunsi nukkuneensa hieman huonosti, johtunee ehkä siitä, että aina muutaman kerran yössä Iiris heräsi siihen, kun kääntyi puoliksi Katan päälle. Hups. Muutenkin koko Singaporen visiittimme yöunet jäivät keskimääräistä lyhyemmiksi, koska rahan ja myös ajan säästämiseksi oli herättävä ajoissa, syötävä hotellin laadukas ja ilmainen aamiainen (paahtoleipä + laiha kahvi + pikanuudelikeitto kinkkusiivulla + esanssinen ”appelsiini”-tuoremehu) sekä lähdettävä ajoissa liikkeelle.

           Heti ensimmäisenä päivänä teimme reissun pohjat ja heräsimme VAPAAEHTOISESTI klo 8.15. Aamiaisen jälkeen, aloimme kuumeisesti etsimään hieman halvempaa torakatonta residenssiä, mutta päädyimme kuitenkin buukkaamaan samaisen huoneen samasta hotellista myös seuraavaksi kolmeksi yöksi. Nautimme tietysti myös hotellimme uima-altaasta ja pulahdimme aamu-uinnille. Sitten lähdimme talsimaan kohti yhtä Singaporen suurimmista nähtävyyksistä. Singapore Flyer löytyi helposti ja kävelymatkalla pyörähtelimme sinne sun tänne, mikä nyt näytti mielenkiintoiselta. Totesimme, että paras tapa tutustua kaupunkiin kuin kaupunkiin on reippaasti jalkautua sen kaduille heti ensimmäisenä päivänä. Kävellessä kaupunki tulee tutuksi ja seuraavina päivinä voit kuluttaa aikasi metrolla ajelemiseen. Takaisin flyeriin: kohotessamme korkeuksiin maailman korkeimman maailmapyörän (165m) kopissa, tajusimme oikeasti kuinka paljon singaporessa on porukkaa. Kerrostaloa kerrostalon perään kohosi, kuin tatteja sateella, ja jos jossain sattui tyhjä kolo olemaan, oli siihen varmasti jo jotain rakenteilla. Ylhäältä käsin paikka oli jopa sekavan oloinen: modernit hökkelit lasikattoineen tai ihme ulokkeineen vieri vieressä klassisen kauniiden museoiden ja muiden sellaisten kanssa. Alhaalta paikka taas näyttäytyi hieman liiankin kauniina, kunnes katse osui maiseman takana kohoavaan lentävään lautaseen. Outoa… Nautimme kuitenkin matkastamme maailman huipulle, vaikka se vain suurensi lovea budjetissamme. Samalla vältyimme kesäsateelta ja toisaalta, näkyihän sieltä hienosti melkein koko Singapore.

Alas päästyämme huomasimme seisovamme keskellä F1 rataa, vanha formulafani pääsi vauhtiin ja Kata kirmaili antaumuksella maalisuoraa sinne tänne. Täytyy kyllä myöntää, että hotellille päästyämme oli heti pakko googlettaa, oliko formularata Singaporessa todellinen. Formularadalta päästyämme puikkelehdimme muiden Marina Bayn tarjoaminen nähtävyyksien kautta kohti edullista ruokaa. Tämä ei kyseisessä kaupungissa ollut kovin helppoa. Päädyimme läheisen ostoskeskuksen thaipikaruokalaan syömään suht. Edulliset ja maukkaatkin annokset, joiden mukana saapui myös hieman kyseenalainen lapsuuden tuttavaamme Flubberia muistuttava jälkiruoka. Vihreä soossi ei maistunut juuri miltään ja koostui lähinnä vain oudoista limaisista palluroista. Mutta silloin kun on huutava nälkä, syödään sitä, mitä on tarjolla. Matkalla takaisin hotellille törmäsimme vihdoin kauan kaivattuun ja paljon etsittyyn avokadoon ja ostimme sitä varastoon. Samalla päätimme ajatella lompakkojamme ja koostaa seuraavan päivän ateriamme avokadosta sekä pikanuudeleista. Illalla päädyimme vielä kiertelemään kaupungin intialaisten asuttamaa ”Little India” nimistä kaupunginosaa. Pääsimme seuraamaan niin hindujen kuin muslimienkin uskonnollisia menoja, piipahdimme kaoottiseen Mustafa tavarataloon sekä tuoksuttelimme lukuisista ravintoloista pölähtäviä maukkaita tuoksuja. Pieni iltakävely vetreytti mukavasti sääriämme ja sen jälkeen olimme täysin valmiita nukkumaan menoon.

Lauantain aloitimme tietysti taas aikaisella ylösnousemuksella ja valaistuimme heti kun sytytimme huoneemme kattolampun. Tällä kertaa jätimme aamu-uinnit välistä ja suuntasimme suoraan suomen lähetystön äänestyskopille. Sekin löytyi mukavan helposti jaloilla tallustellen. Palautettuamme tyhjät laput (tajusimme, ettei Timo Soinia voinutkaan enää äänestää) lähdimme kohti kaupungin valtavaa ostoskeskusten keskittymää Orchad Roadia. Bangkokin suuret ostoskeskukset eivät olleet mitän verrattuna tähän. Kadulla kulkiessa ei edes tiennyt mihin se edellinen ostoskeskus oli päättynyt kun seuraava jo ilmeisesti alkoi. Kaikkien niiden ihanien suomesta puuttuvien kauppojen keskellä meinasi tulla hulluksi, varsinkin kun hinta-tasokaan ei ollut mikään alhainen. Onneksi törmäsimme kuitenkin myös pohjoismaalaiseen pelastukseen, kavereiden kesken HenkkaMaukkaan. Toisin sanoen Singapore on siis shoppailijan paratiisi, jos matkakassan sekä -laukun leveydet vain ovat riittäviä.

Vatsalaukun tyhjyyttä huutaen (kello kahdeksan aamupalan jäliltä) ajattelimme kipaista vielä nopeasti hotelliamme lähimmälle bussiasemalle noutamaan aikaisemmin varaamamme paluuliput Kuala Lumpuriin. Suihkiessamme rivakasti pitkin Little Indian ahtaita katuja kuulimme yhtäkkiä takaamme ystävällisen tervehdyshuudon! Kuinkas ollakaan, kääntyessämme edessämme seisoi vanha uusi-seelantilainen tuttumme Luke. Emme olleet Vietnamin jälkeen kuulleet toisistamme mitään, joten tavatessamme emme melkein uskoneet silmiämme. Siinä vaiheessa nälkä unohtui ja jäimme tietysti yhdille vaihtamaan kuulumiset reissukamujen kanssa. Luke ja Sam kertoivat seikkailuistaan Vietnamissa ja me taas omistamme muualla. Muutamaan otteeseen saatoimme myös päivitellä tätä outoa sattumusta ja keskustelun lomassa sovimme tapaavamme vielä illemmalla hyvän ruoan merkeissä. Pienten purilaisten sekä lepäilyn jälkeen metroilimme itsemme Singaporen yöelämän keskittymään Clarke Quaylle. Aluetta halkaisevan joen varrelle oli rakenneltu niin ravintolat, yökerhot kuin aamuyön kebabkojutkin ja tämä kaikki oli vielä peitetty yhteisellä katolla… Ihan nerokasta. Istahdimme joen varrelle maistelemaan meksikolaisen ravintolan antimia. Keskustelu oli edelleen vilkasta ja huumori todella laadukasta, mutta pienehköä reissuväsymystä oli havaittavissa. Iltamme jatkui muutamissakin eri ravintoloissa ja yhdessä niistä saimme kokea oudon ilmiön. Muovituoppien ja veden yhdistelmä ei tässä ravintolassa ollut kovin onnistunut, kun vettä hörpätessämme saimme mukana tujakan sähköiskun. No, olihan tämä päivä ollut jo muutenkin erikoinen, mutta emme aivan osanneet odottaa electric wateria. Hauskaa tietysti oli ja baarin henkilölunta piti meitä varmasti hulluina, kun selitimme silmät loistaen heidän taikavedestään. Lopuksi päädyimme irkku-vaikutteiseen ravintolaan, josta Kata sai koko reissun ajan kaipaamansa siiderin. Tällä kertaa sanoimme heipat JO puolenyön aikoihin, koska toista kaveruksistamme odotti aikainen herätys ja matka kohti seuraavaa kohdetta. Me haistelimme vielä hetkisen Clarke Quayn tunnelmia ja painuimme sitten pehkuihin.

Sunnuntaipäivään emme heränneet ihan yhtä reippaina, mutta kuitenkin ajoissa. Kätevää zoobussia käyttäen matkustimme suureen Singaporen eläintarhaan. Kokoluokka ei selvästikään ollut meille ennestään ihan selvillä koska eläintarha tosiaan oli aika valtava. Tämä avoimen oloinen paikoitellen jopa häkitön eläintarha tarjoaa kodin n. 3000:lle eri lajille. Sen kiertämiseen kului meiltä ainakin neljä tuntia, mutta enemmänkin olisi saanut menemään. Ehdottomia suosikkejamme olivat ”söpöt” kaljurotat, isot hedelmiä mutustelevat lepakot (flyingfox), hiiripeura sekä tietysti rakkaat serkkumme orangit. Niitäkin pääsisi oikeasti luontoon katselemaan… Jo edellisiltä eläintarha sekä –puisto kierroksilta tuttu tapahtuma toisti taas itseään, kun melkein jokainen eläin jota jäimme seurailemaan käänsi meille sen paremman puolensa ja esitteli suolistonsa toimintaa. Kiitos tästä… Eläintarha visiitin olisi ehdottomasti kruunannut picnic, jollakin alueen ihanista picnicpaikoista ja tämä olisi varmasti myös hieman auttanut jaksamistamme. Sillä nyt jouduimme oikeastaan viimeiset pätkät vain juoksemaan läpi ja kiiruhtamaan bussipysäkille karmivan nälän takia. Jos siis olette visiteeraamassa kyseiseen eläintarhaan suosittelemme tuhtia evästystä, myös siksi, että eläintarhan tarjoamat ruokailu mahdollisuudet olivat todella hintavia. (Jätskipuikko 3,45e) Iltaa viettelimmekin sitten rentouttavasti hotellimme kattoterassilla: uintia auringonlaskussa. Sitten koittikin aika pakkauksen ja ahdoimme taas tavaramme rakkaisiin reissukumppaneihimme rinkkoihin.

Singapore --> KL day 23-24

Maanantai-aamu alkoi liian aikaisin. Kotimaastamme muistuttaen ikkunasta ei kajastanut valon valoa, eikä hotellin aamiainenkaan ollut vielä alkanut. Väsymys oli aikamoinen, mutta onneksi tällä kertaa bussimme liikahti kohti Kuala Lumpuria ilmoitetussa aikataulussa ja pääsimme heti takaisin unten maailmoihin. Perille päästyämme talsimme jo tutuksi tulleeseen eclipse hostelliin, jossa olimme viimeksikin yöpyneet. Melkein taas kuin olisi kotiin palannut, sillä saimme vielä saman huoneenkin. Päätimme ansaita pienen lepotauon ja vietimme päivän oikeastaan vain hostellillamme. Viihdykkeenämme toimivat muiden asukkaiden katselemat piraatti dvd-elokuvat, joiden englanninkieliset tekstitykset olivat melko huvittavia. Soittelimme myös kotiin ja lueskelimme Suomen uutiset, kun netti oli taas toiminnassa. Okei, saatettiin myös hieman facebookata.

Tiistaina jatkoimme rentoa linjaa ja nukuimme vaihteeksi hieman pidempään. Aamupäivän katselimme Putousta ja söimme piiiiiiiitkän aamiaisen. Iltapäivällä kiertelimme meille uudessa kaupunginosassa ja nautimme puistopiknikistä tunnettujen kaksoistornien juurella. Puolenyön aikoihin tallustelimme täysvarustuksessa kohti jo tutuksi tullutta bussiasemaa ja OHO tälläkin kertaa bussimme lähti vain 5 minuuttia myöhässä!! Jo Singaporen reissulla opimme, että bussimatkan vietät ”nopeiten” kun nukut. Meistä onkin tullut tässä jo oikein hyviä, eikun vain penkki taakse ja unta palloon. Tosin ensikerralla aiomme varautua untuvatoppatakein, sillä kuskeilla on joku pakkomielteinen tapa viilentää bussi yhtä kylmäksi kuin suomen ilmasto. Vieressämme matkustava malesialaispoika yritti kirjaimellisesti verhoutua (käyttää verhoa peittona), kun t-paita osoittautua liian viileäksi matkustusvaatetukseksi. Havahduimme unesta ja konttasimme ulos bussista huomattuamme, että bussi oli jo saapunut Kuala Perliksen satamaan, josta sitten matkasimme aamun toisella lautalla tänne Pulau Langkawille.

KL Rapid - nopea ja helppo tapa liikkua

Petronas Towers

Pakollinen turistikuva

OOLEOLEOOO! 

Meidän uusi auto, uudella rekisteriotteella

Loppupäivän viettotapa

Näiden karkkikuvien jälkeen huomasimme kyltin, jossa EHDOTTOMASTI kiellettiin kaupassa kuvaaminen...

Mukavan matkustuksen a ja o

Langkawi day 25 - 27

Kuahin satamaan rantauduttuamme riensimme tietysti heti aamukahveille, first things first. Kofeiinin vaikutuksen alettua olimme kyllin virkeitä nappaamaan taksin, jolla putputtelimme tänne saaren lounaisosiin, jossa suurin osa tarjotuista majoitusmahdollisuuksista sekä muistakin fasiliteeteistä sijaitsee. Matkalla kuskimme opetti meille  malaijinkielen lyhyen oppimäärän sekä esitteli matkalla olleet nähtävyydet. Hati hati = ole varovainen, terimah kasi = kiitos ja selamat datang = päivää / tervetuloa. Hyvin valittu kuski siis, hän jopa satamassa odotti, että ehdimme käydä ensiksi kaupassa. Puolen tunnin matka maksoi noin 5e, eli suurin piirtein samoissa hinnoissa pyöritään kuin esim. Thaimaassa.

Lauttamuotia suoraan vuodelta -57

Olimme majoituksen tason suhteen varovaisin mielin liikkeellä, mutta kun ensiksi näimme takapihamme maiseman, ei huoneen tasolla ollut oikeastaan enää väliä. Huonekin on onneksi oikein mukava: tilaa riittää verrattuna viimeaikaisiin koppeihimme, sänky on I-S-O,  ja seuranammekin on tällä kertaa vain minimuurahaisia, ja niihin olemme jo kotipuolessa tottuneet. Koska ”resortti” vaikutti niinkin mukavalta, päätimme heti varata majoituksen myös loppu ajallemme täällä, eli yhteensä seitsemälle yölle.

Takapihan näkymät

Takapiha

Minirapu hommissa

Shit Happens, part 2

Viimeiset kaksi päivää olemme nukkuneet pitkään ja nauttineet takapihan rantamme antimista.

”Tämäpä vasta on elämää”

-       Muumipappa

Eilen totesimme, ettei tuttu ja kotoinen bissen ja pastan yhdistelmä oikein enää toimi vatsoillemme. JÄÄTÄVÄ turvotus... Täytynee siis pitäytyä vain tällä valitulla nuudelikasvis linjalla. Mutta olihan se pasta kieltämättä aika perhanan hyvää.

Suunnitelmia, jotka odottelevat toteutusta:

-      Snorklaus / meren alaisista antimista nauttiminen

-      Saaren parhaan rannan etsintä

-      Korkeimmalle huipulle tallustaminen

-      Biletys

-      Phi Phi saarien visiteeraaminen päivässä, jos aika ja rahat riittävät

Ohhoh, aika rientää. Nyt täytyykin lähteä lillumaan tuonne mereen. Okei, on se hiihtäminenkin varmaan ihan kivaa.

Terkuin, surffikuninkaat

Noo vitsi vitsi.. oikeesti vaan nettisurffarit. Haittaaks se?

P.S. Illan dancemoovit treenauksessa. Emme vastaa videon aiheuttamista traumoista, katsominen omalla vastuulla. Mut hei, meidät tuntien, älä ota liian tosissasi.