Kuukuu&Kookoo, Koh Samui Thaimaa, day 42-44

Heippatihei!


Viimeiset tunnelmat Khao Lakista:

Neljän päivän kotimme

 Maanantai-aamu bungalowikylässämme alkoi aikaisissa merkeissä, kun minibussi saapui hakemaan kello 08.00. Lippuja ostaessamme meille ilmoitettiin, että matkustaminen Koh Samuille tapahtuisi ensin juurikin tuolla minibussilla ja sen jälkeen lautalla. Mutta voi, kuinkas siinä sitten kävikään...

Ensin matkustimme minibussillamme kohti Krabia n. kaksi tuntia, pysähtyen yhdelle kuskin määräämälle vessatauolle. Krabilla meidät sitten tipautettiin jonkinlaiselle matkatoimistolle keskelle ei mitään. Tähän kyseiseen matkatoimistoon kerääntyi tunnin ajan minibusseittain matkustelijoita ihmettelemään mitä seuraavaksi tapahtuu. Rintaan lätkäistiin tarra, joka kertoi minne olet menossa. Tunnin odottelun jälkeen jostai hihkaistiin "Samui" ja kipusimme rinkkoinemme neljän muun matkustajan kanssa täkäläisen tuktukin kyytiin (täällä mallia pickuo toyota, toisin kuin esim. Phuketissa) ja matkustimme hetken kohti tuntematonta. Tuntematon osoittautui parinkymmenen minuutin päässä olevaksi uudeksi matkatoimistoksi keskellä ei mitään. Toimistolla tunnelma olikin jo katossa, etupihalla korjailtiin bussiamme ja joidenkin ilmeet näyttivät siltä, että tuota korjailua oli jo tovi katseltu. Noin tunnin päästä matkatoimiston virkailijat päättivät ettei bussista ole enää ajopeliksi ja tilasivat uuden bussin. Seuraava tunti kuluikin mukavissa merkeissä, kun huomasimme, että toimistossa on ilmainen w-lan. Tarkasti mitoitettu bussi saapui pihaan, pakkauduimme sisään ja lähdimme eteenpäin. Tarkasti mitoitettu tarkoitti sitä, että meillä takapenkkiläisillä oli erittäin tiivis tunnelma. Kahdentunnin istuminen kirkonpenkkiä muistuttavilla takalauteilla pomppuisessa kyydissä sai takapuolemme mukavasti puudutettua. Luulimme jo olevamme perillä lautan lähtöpaikalla, mutta tulimmekin kolmanteen matkatoimistoon, joka ilmeisesti sijaitsi kaupungissa nimeltänsä Surat Thani. No, taas kerran muutama vartti vierähti odottelussa, mutta onneksi toimistosta sai halpaa ruokaa. Havahduimme taas Samui huutoon ja ahtauduimme muiden matkustelijoiden kanssa entistä pienempään bussiin. Tämä huippuilmastoitu avoimilla ikkunoilla ja ovilla varusteltu menopeli olisi voinut tarkoittaa, että kuljettava matka ei ole pitkä, varsinkin kun puolet matkatavaroistamme tungettiin bussin käytävälle ja sen etuosaan, niin, että jo ennestään ahdas tunnelma oli vieläkin läheisempi. Penkit oli ladottu myös mukavan tiivisti, sillä meidän hujoppienkaan jalat eivät kunnolla mahtuneet omaan loossiinsa. Matkustelimme taas mukavasti neljä varttia ja sitten VIHDOIN pääsimme satamaan. Lautta taasen, oli odotettua isompi, malesiassa kun totuimme niissäkin matkustamaan tiiviissä tunnelmassa. Meidät valtasi ruotsinristeily fiilis, otimme kansipaikat ja suhautimme auki oluet. Matkanteko ei kuitenkaan vielä päättynyt tähän. Saavuttuamme Koh Samuille, huomasimme, ettei lauttasatamassa ollut mitään. Ei takseja, ei busseja, ei mitään. Muutaman muun kummastelevan kanssamatkustelijan kanssa (esim. vanha ei thaimaalainen pariskunta seurasi meitä, kun hai laivaa, vaikka poukkoilimme alueella mihin kerkesimme. Uskollisesti he kyselivät Koh Samui? Ja kun osoittelimme maata, että tämä on, niin he vain pyörittelivät ihmettelevinä silmiään) lähdimme etsiskelemään menopeliä kohti majoitusalueita. Kilometrin kävelyn jälkeen (jonka aikana onneksi tämä meihin liimautunut vanhapari jäi etsiskelemään omia menopelejään) tulimme ravintolan eteen, jonka omistaja ilmeisesti suoraan keittilöstä lähti kuskiksemme. Tytär toimi tulkkina ja kartturina. Lastasimme viiden muun reissaajan kanssa tavaramme pick upin lavalle ja kiipesimme sinne myös itse matkustelemaan. Noin puolentoistatunnin päästä kiipesimme alas, mukavat 83km/h tuulikampaukset  päässämme suoraan hotellimme respaan. Meidät otti vastaan mukava keski-ikäistyvä thaimaalaismies, joka heitti aluksi hyvän läpän siitä, ettei hänellä olekkaan varaamaamme huonetta meille.. 14 tunnin matkstamisen jälkeen huumorintajumme oli hieman hitaalla tuulella ja tämä toteamus sai leukamme loksahtamaan auki. Kaverikin ehkä huomasi, että jätetään vitsit myöhemmäksi. Hotellin omistaja osoittautuikin ihan kelpo kaveriksi ja kertoi asuneensa aiemmin Tukholmassa, ihmettelikin hieman miksi ihmeessä olemme lähteneet karkuun talvea (lue: sarkastisesti)?


Aluksi oli tarkoitus viipyä kyseisellä saarella vain kaksi yötä ja lähteä eteenpäin, mutta muutimmekin mielemme ja varasimme vielä yhden yön visiitillemme. Samui osoittautuikin ihan kelpo paikaksi, tosin, jos haluaa ottaa aurinkoa ihan yksin, ilman muita turisti-seuralaisia kannattaa suunnata johonkin muualle. Ranta on muutaman minuutin kävelymatkan päässä ja hyvää ruokaa saa naapurista. Vesi on kirkasta ja syvän turkoosia, palmut antavat mukavaa varjoa ja aallot ovat huikeat. Ei ehkä surffarien tasoa, mutta meidän bikinit ne ainakin vievät mennessään. 

Linja-autossa ompi tunnelmaa

Leijuva rinkka

Uutta virtaa hurjasta kyydistä

Afrikan Gekkonen kävi vierailulla

Vuokrasimme turvallisen menopelin

Välipalalla

Chaweng beachin maisemia:

Markkinoilta:

Toisenlainen ostajahoukutin

Palvelijani t. Iiris

Mojito + Pad thai 2,5e NAM

Peppukuorelle jatkoa, tilaako joku?

Pakolliset Thaimaa kuvat:

Kasperi, pitäisikö sun huolestua?

Sitä sen olla pitää, halvinta ja parasta

Hups, miten me taas tänne päädyimme?

Isovelille terkkuja :)

VAROITUS! Olette siirtyneet rumalle alueelle!

Hauvaikävän helpotusta

Viimeiset kaksi päivää onkin siis mennyt oikein leppoisissa tunnelmissa rannalla makoillen ja uiden paljon. Ruoka on ollut myös yksi päivien kohokohdista, ainiin sekä halvat mojitot. 


Huomenna matkamme jatkuu kohti Koh Phangan saarta, katsotaan minkälaisena van + ferry yhdistelmä tällä kertaa näyttäytyy.


Terkuin,
jo vähän ruskettuneet Kata ja Iiris