Himokuntoilijat, Cameron Highlands Malesia day sataviissataa

Koska Langkawilla oli eri rentoa ja ihan hyvä meno, päätimme viipyä siellä vielä yhden yön ekstraa. Viimeisen päivän kulutimmekin sitten vain rannalla makoillen ja uiskennellen. Nouseveden ansiosta ei tarvinnut kahlata kilometrin päähän uittaakseen varpaitaan, eikä medusoitakaan näkynyt. Nautimme taas kerran täysin siemauksin ja lilluimme suolassa. Illalla päätimme hemmotella itsejämme.. Kävimme hieronnassa, joka keskittyi pääosin jalkoihimme, mutta myös selkä, kädet ja pää saivat osansa. Siviilisäätymme oli selvästi huomioitu putiikissa, sillä Katalle valikoitui mukava ja komeahko nuorimies, kun taas Iiris sai nauttia tympeän keski-ikäisen naisen käsittelystä. Käsittelyssä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, päinvastoin. Jopa puutikut jalkapohjien hermopisteissä tuntuivat mukavilta (viimeistään käsittelyn jälkeen), mutta olihan tällä happamalla tädillä hieman pistävät otteet..Mietimme myös tarvitseeko hieronnan sisältää allien puristelua? Hintalaatusuhde todettiin hyväksi, mutta odotamme  kuitenkin Thaimaan halvempia markkinoita.

Mihin meijän ranta hävis?

Torstai-aamu alkoi kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, kun hotellimme naapurikukot päästelivät tutut kiljahdukset. Hieman hatarat laulutaidot, mutta ehkä kyseessä oli jotakin aloittelijakukkoja... Buukkaamamme Kuosmasen pikku-Hiace karautti pihaan tasan 6.30 ja matkasimme tilavasti 9 muun matkustajan (+kaikkien täyden rinkat ja reput) kanssa kohti satamaa. Langkawilta otimme siis ensin lautan kohti manteretta ja Kuala-Perliksen bussiasemalta nappasimme bussin kohti Ipohia. Ipohissa buukkasimme uudet liput ja saavuimme vihdoin tänne Tanah Rataan, Cameron Highlandseille. Matka tänne oli hyvin mutkainen sekä melkein pelkkää ylämäkeä (hetkittäin epäilimme bussimme selviytymiskykyjä, luvattu puolitoistatuntiakin venyi taas kolmeksi), mutta maisemat olivat kaiken vaivan arvoisia. VAU. Niitä ei voi sanoin kuvailla. Korkeita vuoria, vihreää, pilviä... Emme arvanneet, että bussista astuessamme voisimme tuntea olomme näin kotoisaksi. Mukavan oloinen pikku "kirkonkylä" ja I-H-A-N-A-N viileätä. Matkan alussa ei olisi uskonut, että tämä suomen kesää muistuttava viileys voisi tuntua näinkin hyvältä. Eikun pitkäthousut jalkaan ja kaulahuivit kaulaan, mainiota. Iiriksen elämää nähnyt kesämakuupussi ei vain meinaa riittää näissä arktisissa olosuhteissa... Koska halvan, mutta hintaansa nähden tasokkaan resorttimme ikkunat ovat ylämaatyyliä ja päästävät niin raittiin ilman kun hyttysetkin sisälle, päätimme ininättömien yöunien varmistamiseksi viritellä käyttöön moskiittoverkkomme. Totesimme, että kattoon asti on turha kurkotella, joten päätimme jättää kulttuurin toiselle sijalle ja heivasimme huoneemme ainoan taulun (kotoisan lumimaiseman) hittoon. Sitten Iiris kätevästi viritteli verkoillemme narun taulun naulasta verhotankoon. (Onneksi mulla on partiolainen mukana. T: Kata)

Yllättävänkin virkeät aamuseikkailijat

Lada Dua, lada vie

Ininävapaa alue

Lauantai-päivään pystyimme heräämään suhteellisen aikaisin ja paahtoleivän täyteisen aamiaisen jälkeen olimme valmiita valloittamaan viidakon! Samoilimme ainakin 4 tuntia, taisi siinä taittua muutama kilometrikin. Päivän aikana opimme ainakin sen, että jos polkusi johtaa jyrkästi alas, se tulee vielä jyrkemmin ylös. Pohkeet kiittää! Huomenna on ehkä taas aika jalkahieronnan... Koska metsä ja sen pystysuorat mäet on nyt testattu, suuntaamme huomenna suoraan huipulle ja katsastamme myös läheisen teeviljelmän. Sunnuntai-aamuna päätämme tämän ahkeran korkeanpaikan harjoitusleirimme ja matka jatkuu jälleen kohti meille jo tutuksi tullutta Kuala Lumpuria. Katsotaan, jos saisimme taas vanhan hostellimme rakkaan kopin yöpymis sijaksemme. W-lan on must, koska Putouksen uusi jakso odottaa!

Etsi Iiris

Huilaustauko

Kertoisimme kuinka korkealla olimme, mutta ostamassamme kartassa ei ole yhtään korkeuskäyrää, saatika mittakaavaa

Halooo?!

Ylämaan roskavirta

Tsaukkitaukit.. maistuis varmaan nyt. Kuulemisiin!


Terveisin,
uupuneet reippailijat (viitsiviitsi, oikeesti lusmut, jotka vaan dataa. Haittaaks se?)


JANI-PETTERI VOITTOON !




P.S. Jos tahdot ulkoistaa lastenhoitosi, tee niinkuin paikallinen perhe viereisessä pöydässä: osta noin kaksivuotiaalle oma iPad ja lataa siihen angrybirds. Näin voit rauhassa nauttia kahvisi.


P.P.S Nyt samainen pikkutyttö osoittelee ensin meidän konetta ja sitten isin konetta ja sanoo iloisena: "Apple!"