Tässä on taas hieman aika vierinyt nopeampaa tahtia ja blogipäivitykset eivät ihan ole pysyneet perässä. Mutta aloittakaamme toisesta patikointipäivästämme ylämaailmoissa.
Heräsimme ihmisten aikoihin kello yhdeksältä ja olimme liikkeellä jo ennen kymmentä! Vapaaehtoisesti.. Söimme tuhdin ja hyväksi todetun nuudelikeitto aamiaisen, jonka voimin olikin sitten hyvä lähteä tallustelemaan viidakon syövereihin. Valitsimme kohteeksemme Malesian suurimman teentuottajan Boh:in plantaasit, jonne johti merkatuista viidakkopoluista "ah, niin ihana" nro 9. Polku alkoi lempeästi leveällä kivetyksen omaavalla polulla ja heti aluksi saimme nauttia vesiputouksen tarjoamasta näköis- että äänimaisemasta. Tajuntaamme tupsahti kuitenkin nopeasti, ettei polku tulisi olemaan meille yhtä lempeä koko matkaa. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä kapeammaksi polku muuttui. Välillä kiipesimme esteiden yli ja välille ryömimme ali, pääasiassa kaatuneita puita, mutalammikoita tai puroja. Polun loppupäässä taiteilimme n. yhden lenkkarin levyisellä polulla ja yritimme olla katsomatta alas, yksikin harha-askel ja olet kymmenen metriä alempana keskellä porkkanapeltoa. Muutamia sydämenlyöntejä saattoikin jäädä välistä, kun liukas muta tai kuiva irtohiekka liukui lenkkarin alta. Tehtävää ei myöskään tehnyt helpommaksi polkua ympäröivät piikikkäät pusikot. Puolentoistatunnin tiukan tarpomisen jälkeen saavuimme tielle, josta matkaa plantaasille oli vielä muutama hassu kilometri. Pahtaavassa auringopaisteessa kapusimme ylös mutkikasta ylämäkeä ja reilu tuntia myöhemmin olimme vihdoin uskomattomissa teemaisemissa. Vuorien rinteillä kumpuili teepuskia silmän kantamattomiin ja vihreys oli sanoin kuvaamatonta. Ilma oli raikas, mutta aurinko tuntui lämmittävän täydellä teholla. Korkeutta plantaasilla on vähintään puolitoista kilometriä joka kohdassa, mutta koreimmilla puskilla korkeutta on enemmänkin. Maisemakahvilassa maistelimme muutamia erilaisia teelajikkeita ja keräsimme voimia paluumatkaa varten. Yllättäen tuon nelituntisen tarpomisen jälkeen vatsassa alkoi kurnia ärsyttävä "pikku-nälkä" ja jalatkin tuntuivat huutavan hoosiannaa. Mietimme vain, miten jaksamme takaisin hostellille. Tiukille se vetikin... Alamäki teeplantaaseilta kulki mukavan verkkaiseen tahtiin, mutta trapetsipolku ylämäkineen oli hyvinkin jännittävä ja rasituksen aiheuttaman tasapainon heikentymisen takia sydän jätti entistä enemmän lyöntejä välistä. Tutun vesiputouksen nähdessämme, heitimme yläfemmat, lepäsimme hetken ja lähdimme iloisin mielin loppusuoralle. Hostellilla avasimme tietysti asiaankuuluvasti ne raa'alla työllä ansaitut oluet. Suihkun jälkeen nappasimme muutamat dropit naamaan (lievittääksemme tulevia kipuja) ja raahasimme ruhomme vielä illalliselle. Nautimme viimeisen illallisen ylämaalla väsynein, mutta reippain mielin ja aamulla lähdimme kohti Kuala Lumpuria erittäin kipein jalkalihaksin.
Pidimme hyvinkin paljon visiitistämme Cameron Highlandseille. Ilma oli raikas, viileys mukavaa vaihtelua muuten kostean helteiselle ilmastolle. Ihmiset rennompia, ei turhaa kiireyden tuntua. Tanah rata oli yllättävänkin suuri, odotimme pienempää ja rupuisempaa kyläpahasta. Tunnelma oli kuitenkin kuin pikku-kylässä ja erityisesti mieltä lämmittivät hyvien aamujen sekä iltojen toivotukset satunnaisilta vastaantulijoilta. Yöpyminen, syöminen sekä muut perustoimet tulivat halvaksi, ruoka hyvää ja tarjontakin riittävää. Ajattelimme, että kolme yötä riittää hyvin tälle paikalle, mutta muutama lisäyö ei olisi ollut ollenkaan huono ajatus. Alueen kartta hyvä ja kuvaukset viidakkopoluista suhteellisen realistisia, kun kartassa lukee jyrkkä, polku on jyrkkä. Reittien pituuksista ei tällä kartalla tosin ollut hajuakaan. Suosittelemme ehdottomasti, edelleen, jos liikut Malesiassa.
Viidakkopolku 9 tarjoamia maisemia
Evästä ei liioin ollut mukana, tyydyimme siihen, mitä tie tarjosi
Teetä näkyvissä!
Kerääjä töissään
Teos: Peppu Hiki (2012)
Malli: Iiris Kohonen
Kuvaaja: Katariina Uusitalo
Lähtöhinta: 1 000 000 Vietnamin Dongia
Ja mitähän tästäkin ensimmäisenä tuli mieleen ?
Illan koktaili
Kiitämme kuluneesta monen vuoden yhteisestä taipaleesta, palvelitte hyvin.
Lämmöllä teitä muistaen, Katariina ja Iiris
Lenkkitossut 2006-2012
Sunnuntain vietimmekin sitten rennoin mielin tutussa KL:län hostellissa, sohvaan kaivautuneina suomalaisen huppuhuumorin parissa. Maanantaina matkamme jatkui kohti tuttua ja turvallista Thaimaata.
To be continued....
Terveisin, Cool Iiris ja Nolo Kata
Hienoja maisemia, voisi tauluksi suurentaa teeplantaasit :-). Turvallista loppumatkaa! Me täällä hukutaan pian lumikinoksiin, tänään tullut lisää ehkä vain jotain reilu 20cm ja lisää tulee. Aila
VastaaPoistaHuh, joo näin ollaan kuultu! Mahtaa olla hassua tupsahtaa sinne lumen keskelle. Rantauduttiin juuri Koh Samuille ja viimeiset kaks ja puoli viikkoa pyörähti käyntiin. Kova ikävä on kyllä kotiväkeä, mutta toisaalta tämä lämpöinen elämä täälläkän ei oo hassumpaa.
VastaaPoistaKohta jo nähdään, tuun varmasti saunomaan HETI Ylästöön kun kotiudun ;)
- Iiris